Miten saavuttaa
hyvinvointia ja onnellisuutta? Onko yksilöiden ja yhteisöjen mahdollista
asettaa hyvinvointi ja onnellisuus tavoitteiksi? Kysymys on edelleen
ajankohtainen, vaikka onnellisuuden käsitteestä on keskusteltu vuosisatoja.
Perinteisesti filosofit
ovat keskustelleet onnesta. Viime vuosikymmeninä tieteenalojen kuten antropologian, talouden,
psykologian ja sosiologian tutkijat ovat osoittaneet
kasvavaa kiinnostusta onnea kohtaan. Seuraavaksi joitakin keskeisiä historiallisia
ja äskettäin julkaistuja konsepteja ja ideoita onnesta ja hyvinvoinnista.
(a) Kreikkalaiset filosofit Platon,
Aristoteles ja Seneca puhuivat "eudaimoni(asta)", joka koostuu teemoista
kuten hyvä /elämä/ henki. Heidän ajoistaan lähtien onnellisuus on pysynyt
keskeisenä aiheena filosofiassa. Sittemmin monet filosofit ovat vaikuttaneet ja
kiinnostuneet onnesta käytävään keskusteluun. Immanuel Kant oli kiinnostunut
ihmisen tekojen ja velvollisuuksien
yhteydestä onneen ja hyvinvoinnin edistämiseen. Sören Kierkegaard kirjoitti
henkilökohtaisten valintojen ja sitoutumisen olevan keskeisiä onnellisuuden
elementtejä.
(b) Filosofi
Jeremy Benthamin mielestä tärkein onnellisuuden peruste oli se, että paras
yhteiskunta on sellainen, jossa sen kansalaiset ovat onnellisimpia.
(c) Uusi psykologian haara joka tunnetaan
nimellä "positiivinen psykologia" on kiinnostunut yksilön
subjektiivisesta hyvinvoinnin ja
onnellisuuden kokemuksesta. Yksi tunnetuimmista positiivisen psykologian
tutkijoista on Ed Diener, joka on kehittänyt tapoja mitata onnellisuutta yksilötasolla.
Dinerin tunnetuin mittari yksinkertaisesti kysyy ihmisiltä, miten
onnellisiksi he kokevat elämänsä. Psykologi Martin Seligmania puolestaan pidetään
yhtenä positiivinen psykologian edelläkävijöistä, Seligman alkoi
käsitteellistää ajatusta positiivisesta psykologiasta 1990-luvulla.
(d) Taloustieteilijä Richard Layard on ollut
vaikutusvaltainen onnellisuuden ja talouden yhteyden tutkijoista. Esimerkiksi Britanniassa
Layard on hiljattain työskennellyt yhtenä Britannian hallituksen neuvonantajista,
jotka ovat kehittäneet kansalaisten hyvinvointia
ja onnellisuutta mittaavia mittareita.
(e) Antropologi Neil Thin on esittänyt, että
onnellisuutta ja hyvinvointia ei tulisi nähdä yksittäisinä asioina, vaan moninaisina,
useita muotoja ja merkityksiä omaavina käsitteinä riippuen kulttuurista, paikasta
ja yhteiskunnasta.
(f) Bhutanin onnellisuusindeksi (Gross
National Happiness)(GNH) on alkujaan Bhutanin kuningas Jigme Dorjin luoma.
Konsepti esiteltiin alunperin jo 1960-luvulla. Onnellisuusindeksi käsitteenä
oli alkujaan enemmänkin ideologinen. Onnellisuusindeksi ei alunperin esittänyt
paljonkaan keinoja onnellisuuden edistämiseksi tai mittaamiseksi. Puutteista
huolimatta ajatus onnellisuusindeksistä on vaikuttanut voimakkaasti onnellisuuden
ja hyvinvoinnin saralla käytyyn keskusteluun.
(g) Onnellisuusindeksin innoittamana sosiologi
Ruut Veenhoven on kehittänyt monia onnellisuusmittareita. Yksi hänen
vakiintuneista onnellisuusmittareista mittaa yksilöiden onnellisuutta. (Happy
Life Years) Tämä mittari yhdistää objektiivisen indikaattorin (elinajanodote)
ja subjektiivisen indikaattorin (tyytyväisyys elämään) ja laskee onnellisuuspisteet
näistä määreistä.
(h) Ajatushautomo New Economic Foundation
(NEF) suunnitteli maailmanlaajuisesti vertailukelpoisen (un) Happy Planet Indexin
(HPI) (2009), jossa yhdistyvät Happy Life Years - mittari ja yhteisöjen
resurssienkulutuksen määrä hyvinvoinnin
ja onnen tavoittelussa. HPI yrittää kiinnittää huomiomme onnellisuuden
tavoittelun ympäristövaikutuksiin pidemmällä aikajanalla. Yksilövertailun
sijaan HPI tutkailee onnea laajemmin yhteisöjen ja kansojen välillä.
(i) Stiglitzin komission (2009) raportti
"Measurement of Economic Performance and Social Progress” on sijoittanut
onnen ja hyvinvoinnin useiden läntisten teollistusmaiden politiikan keskiöön.
Nyt tiedämme
hieman onnellisuuden ja hyvinvoinnin historiasta. Seuraavaksi olisi hyödyllistä
tietää haluammeko hyvinvointia vai onnellisuutta vai vähän kumpaakin?
No comments:
Post a Comment