Onnellisuuden seuranta

Jos  onnellisuuden kokemuksien seuraaminen ja mittaaminen koetaan tärkeäksi on varmasti järkevää kysyä ketkä kokevat elämänsä onnelliseksi.  Onnellisuus ja hyvinvointi ovat käsitteitä joilla on selviä eroja ja merkittäviä yhtäläisyyksiä. Tunteena onni on luonteeltaan yksityisempi  ja tilapäisempi ja sitä on hyvin vaikea purkittaa.  Tuottaako mitään lisäarvoa "seurata" mitä ihminen sitten ajattelee elämästään? Stiglitz komission (2009) raportissa todetaan, että "Pitkä filosofinen perinne näkee yksilön parhaana arvioimaan omaa hyvinvointiaan ja onnellisuuttaan. Tämä lähestymistapa liittyy läheisesti utilitaristiseen perinteeseen, mutta on laajemminkin suosittu näkökulma antiikin ja modernin kulttuurin alalla, joissa ihmisen universaalina olemassaolon päämääränä on olla onnellinen  ja tyytyväinen.” Näyttää siltä, ​​että nykyinen suuntaus onnen ja hyvinvoinnin tutkimuksessa on sopusoinnussa Stiglitzin komission näkemysten kanssa.  

Viime vuosina onnellisuuden ja hyvinvoinnin tutkimus on kasvanut  ja lukuisia artikkeleita,  jotka käsittelevät  erityisesti subjektiivista hyvinvointia on julkaistu.  Esimerkiksi alan tutkimukselle omistetussa  ‘Journal of Happiness Studies” lehdessä on julkaistu monia tutkimusartikkeleita subjektiivisen  hyvinvoinnin ja onnellissuden aiheista. (Http://www.springer.com/social+sciences/well-being/journal/10902) Subjektiivisella hyvinvoinnilla on  tällä hetkellä suuri rooli hyvinvoinnin tutkimuksen parissa, mutta voiko hyvinvointia ja onnellisuutta pitää ihmisen perusoikeuksina? Onko meillä oikeus onneen?